Vähäpäästöinen Suomi

Suomi liittyi muiden päästötavoittelijoiden joukkoon viime viikolla, kun hallitus kertoi selonteossaan, että vuonna 2050 Suomi tuottaa 80 prosenttiä vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vuonna 1990. Tavoite tarkoittaa lähes päästötöntä liikkumista, tuotantoa ja asumista. Megaluokan mullistuksia on siis luvassa.

Nykyään valtaosa Suomen päästöistä tulee energiantuotannosta. Seuraavaksi eniten päästöjä syntyy liikenteenstä. Merkityksetöntä ei ole myöskään syöminen ja kuluttaminen. Oikeastaan sellaista toimintaa ei tahdo Suomessa ollakaan, josta kasvihuonekaasupäästöjä ei synny.

Suomalaiset ovat tällä hetkellä henkeä kohden todella suuripäästöistä kansaa. Vuoteen 2050 mennessä monet asiat mullistuvat täysin, jos tavoite aiotaan saavuttaa.

Halpalennot katoavat, talot ovat pienineliöisiä passiivitaloja tai plussaenergiataloja ja ruokapöydissä ei mässäillä naudanlihalla ja juustolla vaan siirrytään suosimaan sesongin mukaista, todennäköisesti lähialueilla tuotettua ravintao. Ja ruokaa ei missään nimessä heitetä roskiin!

Suomalaisille pyhä mökkeilykään ei säästy ilmastotalkoilta. Ensinnäkin mökkimatkojen tulee lyhentyä ja mökkien peruslämpö täytyy tuottaa uusiutuvilla. Positiivista on se että mökeillä tultaneen viettämään enemmän aikaa.

Autoilu mullistuu myös. Polttomoottoritekniikka painuu unholaan kun sähköiset peltilehmät valtaavat maantiet.

Kaikki lähtee kuitenkin asennemuutoksesta. Omien kulutustottumuksien kasvihuonepäästöjen ymmärtäminen on arkipäivää ja hiilijalanjäljestä tulee yksi valintakriteeri kulutusvalintoja tehtäessä. Nykyisen kaltainen kertakäyttökulttuurin on väistyttävä kestävän kulutuksen tieltä. Kuluttaminen on tulevaisuudessa laadukkaampaa ja ekologisempaa.

Jotta asennemuutosta voidaan edistää tulee päästötiedon olla kaikkien ulottuvilla ja näkyvillä. Esimerkiksi riisin ilmastovaikutukset ovat nelinkertaisia pastaan nähden ja yli kolmikymmenkertaisia kotimaiseen perunaan verrattuna! Asennemuutos pitäisi siis näkyä esimerkiksi Big Brother-talossa.