Innovatiivinen ilmastoratkaisu

Kokeneet matkaajat ovat usein sitä mieltä että mitä enemmän matkustaa, sitä todennäköisimmin on sitä mieltä että ihmiset, ja elämä, on kaikkialla pohjimmiltaan aika samanlaista. Lisäksi lomat ulkomailla tahtovat olla melkoista turismisuorittamista, jonka jälkeen paikkoja kolottaa ja olo on kaikkea muuta kuin rentoutunut. Ja kuinka monta katedraalia sinunkin valokuva-albumistasi löytyy, joita et ikinä tunnistaisi ellei maata ja paikkakuntaa lukisi kuvan vieressä?

No entäs pitkästä aikaa hyvin ystävien kesämökillä vieraillessa, kuinka usein muistelette porukalla "viime kertaa kun nähtiin, oli niin..no, mukavaa"? Varmaan siloin vielä sovitte että pitäisi nähdä useamminkin. Mutta niin vaan seuraavina vuosinalomille tuli lähdettyä uuteen ja edellistä jännempään kaupunkiin tai maahan, jossain muutaman tunnin lentomatkan päässä. Kun ne lennotkin olivat niin halvat! Ja siellä kun oli se konferenssikin jossa oli tarkoitus olla paikalla..Mutta oikeasti,
kumpaa muistelet lämmöllä vuosien päästä - kesäpäivää Saimaan rannalla tuttujen kanssa vai kahden tunnin kiukkuista jonotusta La Sagrada Familiaan? Ja lentäminen? En keksi tällä hetkellä epämukavampaa ja turhauttavampaa matkustusmuotoa.

No okei, ehkä Lontoon metro. Heinäkuussa. Ruuhka-aikaan.

Vähähiilisessä tulevaisuudessa, tai pitäisikö sanoa nykyisyydessä, sillä tämä hedonistinen kertakäyttöyhteiskunta on auttamatta tullut tiensä päähän, ei ole tässä mittakaavassa sijaa fossiilisia polttoaineita ryystävään matkustamiseen. Missä ja miten silloin kohdata muut päätöksentekijät ja innovaattorit, vielä samalla imien
kulttuurielämyksiä? Missä kuulla mielenkiintoisia mielipideavauksia, osallistua ajatusleikkeihin ja huumaantua säkenöivästä seurasta? Saimaa summit instead of Shanghai summit?

Onneksemme ihmiskunta on saanut aikaiseksi maailmanlaajuisen verkon juuri ilmastokriisin kynnyksellä. Verkko muuttaa kaiken. Tai siis muutti jo. Sen avulla pystymme tehokkaasti jakamaan uudet ajatukset ja innovaatiot maailmanlaajuisesti vieläpä tehokkaasti niin, että jokainen meistä voi halutessaan osallistua asioiden kehittämiseen kaikkia hyödyttävällä tavalla. Enemmän tästä aiheesta kirjoitti muun muassa britiläinen ajattelija Charles Leadbeater kirjassaan We Think.

Leadbeater lähtee oletuksesta että edellinen vuosisadan ollessa massatuotannon aikakausi, on nykyinen puolestaan massainnovaation aikakausi. Leadbeater näkee tulevaisuuden yhteiskunnan perustuvan enemmänkin tiedon ja työkalujen jakamiseen, kuin omistamiseen. You are what you share - olet mitä jaat.

Tiedon määrä kasvaessa eksponentiaalisesti ei verkottuneessa maailmassa mikään pysy kauaa yksityisenä omaisuutena. Tiedon yhteisölliseen jakamiseen perustuvat Piratebay, kansainväliset striimit , Linux, youtube ja wikipedia...kaikki pelkkää alkusoittoa. Yhä useamman yrityksen ansaintalogiikat tulee miettiä täysin uudelleen. Suomessakin on erinomainen esimerkki jakamiseen perustuvasta, oikein kohdistetusta tekemisestä ja osaamisen jakamisesta sähköauton muodossa.

Leadbeaterin kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ja kunnon open source-ajattelun mukaisesti sen kirjoittamiseen osallistui legioona innokkaita jakajia ja kolme ensimmäistä kappaletta ovatkin luettavissa webbisivuilta täysin ilmaiseksi. Nyt you are what you share-ajattelu tulisi kaikin keinoin valjastaa ilmastokysymyksen ratkaisemiseen.

----
Kirjoitus on osa Saimaa Summit-ympäristöblogia.